Marko Perälä valittiin jatkokaudelle Rannikko-Pohjanmaan vihreiden johtoon
Rannikko-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtajana jatkaa vuonna 2023 Marko Perälä. Hän aloitti yhdistyksen puheenjohtajana 2021. Marko Perälä on vaasalainen mielenterveys- ja päihdealan lähihoitaja sekä muusikko.
Muiksi hallituksen jäseniksi vuodelle 2023 valittiin Mirva Gullman, Jonathan Hemming, Iida Laurila, Kaarlo Lepistö, Tuula Närvä, Sirkka Suurla ja Juha Tuomikoski sekä varajäseneksi Eeva Simons. Jonathan Hemming on mustasaarelainen ja Sirkka Suurla närpiöläinen, muut vaasalaisia.
Rannikko-Pohjanmaan vihreiden hallitus hyväksyi yhdistyksen kannanoton Vaasan kaupungin metsäsuunnitelmaan. Kannanotossa todetaan:
”On syytä uskoa, että nyt suunnitellut hakkuut laskisivat Vaasan metsien hiilitasetta merkittävästi 2020-luvulla. Menetetyn hiilitaseen korvaaminen muilla toimilla tulisi kaupunkilaisille kalliiksi. Hiilitase voi olla euroissa mitattuna arvokkaampi kuin lisähakkuista saatavat puunmyyntituotot.
Suomen hiilinielu on muuttunut laajojen hakkuiden vuoksi negatiiviseksi, eli maaperämme laskee ilmakehään enemmän hiiltä kuin se sitoo itseensä. Yksi keskeinen syy tälle kansalliselle ympäristökatastrofille ovat viime vuosien laajat metsänhakkuut.”
Marko Perälä återvaldes som ordförande
Marko Perälä fortsätter som Kustösterbottens grönas ordförande inkommande kalenderår, hans tredje år på posten. Vasabon Perälä är musiker och närvårdare inom mental- och missbrukarvården.
Övriga invalda i 2023 års styrelse är Mirva Gullman, Jonathan Hemming, Iida Laurila, Kaarlo Lepistö, Tuula Närvä, Sirkka Suurla och Juha Tuomikoski samt som ersättare Eeva Simons. Jonathan Hemming bor i Korsholm och Sirkka Suurla i Närpes, resten är vasabor.
Kustösterbottens grönas styrelse godkände föreningens uttalande om Vasa stads skogsbruksplan. I uttalandet konstateras följande:
”De nu planerade kalhyggena kommer att märkbart minska Vasas skogars kolbalans under 2020-talet. Att ersätta förlusten med andra medel skulle bli dyrt för stadens invånare. Kolbalansens monetära värde kan vara större än vad virkesföräljningen från kalhyggena inbringar.
Finlands kolsänka har på grund av utbredda kalhyggen blivit en kolkälla, dvs. det frigörs mer kol ur marken än vad som binds. En avgörande orsak till denna nationella miljökatastrof är de senaste årens utbredda kalhyggen.”